Hyppy mukavuusalueen ulkopuolelle

Tässä lista asioista, jotka vaativat vielä totuttelua. Asuintaloni käytävässä valot toimivat äänitunnistimella, ei siis liiketunnistimella. Jos hiippailet hiljaa kotiin, niin käytävä pysyy pimeänä. Parempi siis kolistella reilusti ja herätellä naapurit samalla. Julkisissa rakennuksissa on ihan helvetin kuuma. Paikallisen ostoskeskuksen kolmannessa kerroksessa, joka on ruokaosasto, on aina lähes kolmekymmentä astetta ja paikalliset kävelevät kaikessa rauhassa takki päällä samaan aikaan, kun meikäläinen kulkee hiki hatussa. Ostoskeskusten kärryt ovat huonokuntoisia noin yleisesti ottaen. Jos joku pyörä ei laahaa maata tai muuten osoita kummalliseen suuntaan, niin se sitten hankaa runkoa vasten ja kerää siihen sähköä, joka sitten purkautuu tasaisin väliajoin sähköiskuna työntäjään. Pysyypähän hereillä. Kouluruokailussa ei ole mitään juomista tarjolla. Joten jos haluaa juoda jotain, niin kannattaa käydä ennen ruokailua täyttämässä vesipullonsa juomavesihuoneessa ja ottaa se mukaan. ...

Tällä viikolla pääsin sitten tositoimiin ja pidin torstaina kolme tuplatuntia ja perjantaina neljä tuplatuntia, joten ihan pehmeäksi laskuksi tuota ei voi sanoa. Nyt kuitenkin voin vahvan kokemuksen mukanaan tuomalla rintaäänellä kertoa millaista on kiinalaiseissa koulussa. Muurien ympäröimänä Kaikki koulut, jotka olen toistaiseksi nähnyt, ovat muurien ympäröimiä ja siten eristettynä ympärillä olevista tapahtumista. Portit ovat suljettuna ja jos et ole vartijoiden ennestään tuntema henkilö, niin alueelle ei ole menemistä. Käsittääkseni myös oppilaat ovat päivän ajan alueen sisällä ilman, että pääsevät ulos, ellei sitten jompikumpi vanhemmista tule oppilasta vastaan. Kuva 1. Chenjinglunin Experimental-koulun piha-aluetta. Kaikissa kouluissa on sitten iso piha-alue, jolla on yleensä tekonurmella varustettu jalkapallokenttä ja koripallokenttiä. Eli liikuntatunnit pääasiallisesti hoidetaan myös koulun alueella. Pääkoulullani (Chenjinglun, Lize West Streetin kampus) normaali...

Ensimmäinen työviikko on takana ja olen käynyt kolmella eri koululla seuraamassa muiden opettajien STEM-tunteja. Samalla olen päässyt tutustumaan paremmin paikalliseen liikennekulttuuriin. Romurallikuskien kaupunki Ensimmäinen tutustuminen paikalliseen liikenteeseen tuli lentokentältä tullessani taksin takapenkillä. Turvavyö oli normaalissa paikassa, mutta kiinnitysosaa ei löytynyt vaan se oli jossain penkin alla. Suuremmin tätä turvaa ei jäänyt kaipaamaan, koska valtaosan ajasta matkavauhti oli rauhallista. Ensimmäistä ramppia lähestyttäessä alkoi kuitenkin epäilyttämään, kun samalle kaistalle tunki autoja kolme rinnakkain. Kaistat ovat tässä kaupungissa selvästi ohjeellisia. Kuljettajat seilaavat vasemmalta oikealla oman mielensä mukaan ja tien reunoja voi käyttää jonon ohittamiseen. Jollakin telepatialla sitten risteykseen tullessa sovitaan ajojärjestys ja matka jatkuu ilman kolhuja. Turvaväli on se perinteinen sunnuntaihesari, joten jos joutuisin istumaan etupenkillä, ni...

Taustaa Keski-iän kriisiin kuuluu tyypillisesti elintapojen radikaali muuttuminen, mutta omalta osaltani olin suhteellisen tyytyväinen siihen mitä tein eli opettamiseen. Tosin hommien löytäminen tuntui olevan kiven takana ja siksi viime syksynä vastasin työpaikkailmoitukseen, jossa haettiin STEM-opettajaa (Science, Technology, Engineering and Mathematics) Pekingiin. Talven aikaan käytiin useampaankin kertaan keskusteluja siihen suuntaan, mutta keväällä sain kuulla ettei minua oltu valittu yhteenkään tarjolla olevaan kouluun. Kesä kului kaikessa rauhassa eikä uusia työmahdollisuuksia auennut mistään, joten aloin valmistautumaan jälleen harrastusten parissa kuluvaan talveen, kun sain sähköpostia Pekingistä. Heille oli auennut uusi paikka ja jos olisin vielä kiinnostunut ja vapaana, niin he haluaisivat minut sinne. En tiedä monesko olin listalla, mutta päivän pohtimisen jälkeen totesin, että tällaista mahdollisuutta tuskin tulee toiste ja samalla voisi sitten kokeilla miltä elämä t...