Lähtö Kiinaan

Taustaa

Keski-iän kriisiin kuuluu tyypillisesti elintapojen radikaali muuttuminen, mutta omalta osaltani olin suhteellisen tyytyväinen siihen mitä tein eli opettamiseen. Tosin hommien löytäminen tuntui olevan kiven takana ja siksi viime syksynä vastasin työpaikkailmoitukseen, jossa haettiin STEM-opettajaa (Science, Technology, Engineering and Mathematics) Pekingiin. Talven aikaan käytiin useampaankin kertaan keskusteluja siihen suuntaan, mutta keväällä sain kuulla ettei minua oltu valittu yhteenkään tarjolla olevaan kouluun.

Kesä kului kaikessa rauhassa eikä uusia työmahdollisuuksia auennut mistään, joten aloin valmistautumaan jälleen harrastusten parissa kuluvaan talveen, kun sain sähköpostia Pekingistä. Heille oli auennut uusi paikka ja jos olisin vielä kiinnostunut ja vapaana, niin he haluaisivat minut sinne. En tiedä monesko olin listalla, mutta päivän pohtimisen jälkeen totesin, että tällaista mahdollisuutta tuskin tulee toiste ja samalla voisi sitten kokeilla miltä elämä tuntuu aivan erilaisissa ympyröissä. Kevään olin jo harjoitellut Lopella, mutta nyt edessä olisivat isommat kuviot.

Reilussa neljässä viikossa hoidin kaikki paperiasiat Suomen päässä kuntoon ja syyskuun viimeisellä viikolla sitten lensin tänne uusien haasteiden ääreen.

Uuteen kämppään asettuminen

Lentokentällä minua oli vastassa työnantajafirmani puolesta assistentti ja hänen avustuksellaan pääsin uuteen asuntooni, sain hankittua paikallisen pankkitilin, täkäläisen puhelinnumeron ja muutenkin hoidettua ensimmäisen päivän sekoilut ilman ongelmia. 15 tunnin yöunien jälkeen ajatus alkoi taas sujua hieman paremmin ja minulla oli aikaa katsella vähän ympärilleni.

Työnantajan puolesta minulla on täällä yksiö, jossa on perustason mukavuudet. Suihku, mikroaaltouuni, nettiyhteys ja sopivasti kalusteita (sänky, pieni sohva, työpöytä ja televisio) pitivät huolen siitä, että asunnon sisustamisen sijaan pystyin aloittamaan suoraan kotiutumisen ja arkirutiinien säätämisen.

Kuva 1. Olo/makuu/työhuone

Perusasiat olivat siis pääsääntöisesti kohdallaan, mutta monissa asioissa oli juuri sen verran heittoa siihen mihin oli tottunut, että kaikkea joutui miettimään hieman aluksi. Tiskipöytä on viitisen senttiä alempana kuin Suomessa ja tiskatessa sen huomaa heti. Astiat pitää kuivata, koska tiskikaappia ei tietenkään ole ja valokytkimet ovat päinvastaisessa asennossa kuin kotona. Tosin tähän olin saanut hyvää harjoittelua jo kotona, koska omassa pelihuoneessani valokytkin toimii samalla tavalla hieman kokemattomamman sähkömiehen jäljiltä. Ja keittiön kaappien värimaailma on kuin 1970-luvun Suomesta, tai ainakin meillä oli tuollaiset ovet.

Kuva 2. Keittiö kaikessa komeudessaan jo sopivasti sotkettuna.

Vessanpönttö huuhtelee hieman erikoisesti, koska se laskee ensin kaiken säiliössä olevan veden pönttöön ja pyörii hetken aikaa siellä ennen kuin kertarykäisyllä menee viemäriin. Esteettisesti ei kaikkein kauneinta katseltavaa. Ja pyykinpesukoneeseen pyykki pudotellaan päältä suoraan rumpuun, jossa ei ole minkäänlaisia luukkuja vaan pyykin pyörimistä voi seurata läpinäkyvän luukun läpi, jos sellainen sattuu kiinnostamaan. Suihkun paikkaa on jossain vaiheessa vaihdettu ja lämminvesivaraaja roikkuu siinä sopivasti pään vieressä, jotta mittarista voi tarkkailla riittääkö kuuma vesi. Suihkuverhoa tai mitään kiinnitysmahdollisuuksia sille ei tietenkään ole olemassa.

Kuva 3. Suihku kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Asunnon ovessa on koodilukko, joten avaimista ei tarvitse huolehtia ja ilmalämpöpumpusta on ollut hyötyä, kun viime viikon lämpötilat ovat olleet parhaimmillaan hellelukemissa. Hissi kulkee ja kämppä on viidennessä kerroksessa tai suomalaisittain neljännessä kerroksessa, joten kävelemälläkin pääsee. Kaiken kaikkiaan asunnon voisi sellaisenaan siirtää jonnekin päin Suomea eikä se ketään suuremmin yllättäisi sisään astuttaessa.

Naapurusto

Asuintaloni on yksi kahdeksasta talosta omalla aidatulla alueellaan. Kaikki talot ovat 24-kerroksisia ja osa on hieman leveämpiä kuin toiset, joten suorittamieni arvioiden perusteella näissä kahdeksassa talossa on 3000-4000 asuntoa. Eli pienellä pakkaamisella koko Hervannan väestön saisi mahtumaan näihin taloihin.

Kuva 4. Meikäläisen uusi talo.

Vaikka asukastiheys on selvästi suurempi, niin johtuen talojen korkeudesta, talot eivät ole yhtään sen tiheämmässä kuin Suomessakaan. Väittäisin, että osassa Hervantaa talot ovat selvästi lähempänä toisiaan kuin täällä.

Palveluita sen sijaan löytyy ihan eri tavalla. Alle kilometrin päässä on yksi iso ostoskeskus, jossa on neljässä kerroksessa ravintoloita, pikkukauppoja ja supermarket. Pari muuta isohkoa ruokakauppaa löytyy saman säteen sisältä ja olen jo löytänyt myös yhden ravintolatalon, jossa on kolmisenkymmentä pientä ravintolaa. Kaikki parin korttelin sisällä. Kahden korttelin päässä on myös kaksi kohtuullisen kokoista puistoa. Toisen vieressä on range ja kartan mukaan länteen mentäessä viiden kilometrin sisältä löytyy useampikin golfkenttä, joten metallikeppejä voi heilutella täälläkin.

Lähin metroasema on naapurikorttelissa, joten jos haluaa kauemmaksi, niin siihenkin löytyy nopeasti apu. Ja kun työpaikka on kadun toisella puolella, niin siihen ei tärväydy turhaa aikaa. Tästä linkistä pitäisi avautua kartalla työpaikan osoite, joten sen avulla voi katsella missä päin Pekingiä ollaan. 

Työpaikka Google Mapsissä

Asuintaloni on suoraan koulun pohjoispuolella kadun toisella puolen.

Tässä lyhyesti kokemuksista näin aluksi. Kirjoittelen jatkossakin varmaan aina välistä jotain tänne ja kuvia löytyy enemmän osoitteesta:

Kuvia Google Drivessa

Bàibài