Liikenteen seassa

Ensimmäinen työviikko on takana ja olen käynyt kolmella eri koululla seuraamassa muiden opettajien STEM-tunteja. Samalla olen päässyt tutustumaan paremmin paikalliseen liikennekulttuuriin.

Romurallikuskien kaupunki

Ensimmäinen tutustuminen paikalliseen liikenteeseen tuli lentokentältä tullessani taksin takapenkillä. Turvavyö oli normaalissa paikassa, mutta kiinnitysosaa ei löytynyt vaan se oli jossain penkin alla. Suuremmin tätä turvaa ei jäänyt kaipaamaan, koska valtaosan ajasta matkavauhti oli rauhallista. Ensimmäistä ramppia lähestyttäessä alkoi kuitenkin epäilyttämään, kun samalle kaistalle tunki autoja kolme rinnakkain.

Kaistat ovat tässä kaupungissa selvästi ohjeellisia. Kuljettajat seilaavat vasemmalta oikealla oman mielensä mukaan ja tien reunoja voi käyttää jonon ohittamiseen. Jollakin telepatialla sitten risteykseen tullessa sovitaan ajojärjestys ja matka jatkuu ilman kolhuja. Turvaväli on se perinteinen sunnuntaihesari, joten jos joutuisin istumaan etupenkillä, niin jarrujalka olisi krampannut jo ajat sitten vaikka matkustaja olenkin.

Taksikuskit ovat liikkeellä asenteella 'minä ensin ja muut antavat tietä'. Terveystarkastusreissulta takaisin tullessani kuljettaja ryhmittäytyi sujuvasti risteyksessä vastaantulevien kaistalle vasemmalle käännyttäessä, jotta hän pääsi jonon ohi. Ketään ei juuri silloin vastaan tullut, joten ilmeisesti katu on tehty käytettäväksi tarpeen mukaan.

Jalankulkijalle vaarallisimpia ovat sähkömopot, joita on paljon. Isoimmilla kaduilla on erilliset sivukaistat pyöräilijöille ja mopoilijoille ja niitä ajetaan tarpeen mukaan molempaan suuntaan. Ja kun sähkömopon lähestymistä ei kuule, niin on parempi olla silmät selässä, ettei joudu yliajetuksi. Ja jos erillistä kaistaa ei ole, niin sitten tarvittaessa käytetään jalkakäytävää mopoiluun.

Ja ne torvet! Torvea käytetään ilmoittamaan muille tiellä kulkijoille, että minä olen tulossa täältä ja minulla on kiire, varokaa. Sähkömopojen tapauksessa tämä on ihan hyväkin tapa, jos näkee jalankulkijan, joka ei ole katsonut sinun suuntaan, mutta välistä torvea käytetään vain kertomaan naapurille, että minun mielestäni sinun pitäisi olla muualla kuin juuri siinä edessäni jonossa. Lisäksi osa kuljettajista on kuin koiralauma ja torven soidessa heidänkin tulee liittyä kuoroon.

Liikennevaloissa ja risteyksissä on helpointa seurata mitä paikalliset tekevät ja toimia samalla tavalla. Tosin välistä siellä kaistojen välissä seisoessa hieman kylmää, kun autoja menee molempiin suuntiin edestä ja takaa.

Joukkoliikenteen riemu

Kaikkien isojen kaupunkien tyyliin Pekingissäkin on joukkoliikenteeseen yksi yhteinen lippusysteemi. Ostin asemalta kortin ja latasin siihen jonkin verran rahaa päästäkseni liikkumaan busseilla ja metrolla. Näissä toimitaan melko samalla tavalla kuin muuallakin, ainoa ero Suomessa tottumaani tapaan toimia on oikeastaan siinä, että korttia käytetään lukijassa sekä sisään tultaessa että ulos mentäessä, koska lipun hinta määräytyy kuljetun matkan mukaan.

Käydessäni taksilla terveystarkastuksessa huomasin, että ainakin taksien taksat ovat selvästi halvemmat kuin Suomessa. Matka terveystarkastukseen kesti noin tunnin ja oli pituudeltaan kahdenkymmenen kilometrin tuntumassa ja hinta oli 12 euroa. Joukkoliikenteen hinnat olivatkin sitten vielä suurempi yllätys. Metromatkojen perustaksa alkaa 45 sentistä ja riippuen matkan pituudesta nousee siten, että 32 kilometrin matka maksaa 90 senttiä. Bussihinnat alkavat 30 sentistä (ensimmäiset 10 kilometriä) ja jatkossa hinta nousee 15 senttiä/5 kilometriä. Eli kaupungilla kulkeminen on todella halpaa.

Metrot kulkevat nopeasti paikasta toiseen, mutta päiväsaikaan isoimmilla linjoilla on tyypillisesti tarjolla vain seisomapaikkoja. Bussit taas kulkevat miten sattuu riippuen muusta liikenteestä ja vähänkin pidemmät matkat ovat hitaita, koska liikennettä on joka paikassa. Eli vaikka kyyti on halpaa, siihen pitää varata aikaa. Siksipä työpaikan läheisyys kämppääni nähden (kadun toisella puolen) onkin erittäin hyvä juttu.

Ensi viikolla sitten jo juttua kouluista ja paikallisesta ruoasta.