Koulutusta paikalliseen malliin

Tällä viikolla pääsin sitten tositoimiin ja pidin torstaina kolme tuplatuntia ja perjantaina neljä tuplatuntia, joten ihan pehmeäksi laskuksi tuota ei voi sanoa. Nyt kuitenkin voin vahvan kokemuksen mukanaan tuomalla rintaäänellä kertoa millaista on kiinalaiseissa koulussa.

Muurien ympäröimänä

Kaikki koulut, jotka olen toistaiseksi nähnyt, ovat muurien ympäröimiä ja siten eristettynä ympärillä olevista tapahtumista. Portit ovat suljettuna ja jos et ole vartijoiden ennestään tuntema henkilö, niin alueelle ei ole menemistä. Käsittääkseni myös oppilaat ovat päivän ajan alueen sisällä ilman, että pääsevät ulos, ellei sitten jompikumpi vanhemmista tule oppilasta vastaan.

Kuva 1. Chenjinglunin Experimental-koulun piha-aluetta.

Kaikissa kouluissa on sitten iso piha-alue, jolla on yleensä tekonurmella varustettu jalkapallokenttä ja koripallokenttiä. Eli liikuntatunnit pääasiallisesti hoidetaan myös koulun alueella. Pääkoulullani (Chenjinglun, Lize West Streetin kampus) normaaliin kouluohjelmaan kuuluu joka-aamuinen voimistelu, jolloin kaikki koulun oppilaat kerääntyvät kentälle. Ja kun koulussa on noin 800 oppilasta, niin heitä riittää.

Kuva 2. Aamuvoimistelu.

Suomesta poiketen tässä koulussa oppilailla on käytössään koulupuku, joka ainakin parin viikon perusteella on verryttelypuku ja pikeepaita. Koulun värit ovat verkkarissa sininen ja valkoinen, joten olen käyttänyt tätä sitten linkkinä Suomeen.

Pitkät päivät ja vähän valvontaa

Koulun lukujärjestys tuotti sitten melko järkyttävän havainnon. Jokainen koulupäivä kestää oppilailla kahdeksasta viiteen eli viikossa koulua on 45 tuntia. Useimmat saapuvat koululle jo kuulemma seitsemän aikoihin ja käyvät syömässä aamupalan ennen tuntien alkua. Lounastauko kestää sitten tunnin (12-13), joten ihan täyttä työntekoa koulupäivä ei ole.

Yksi tunti kestää 40-45 minuuttia riippuen siitä mihin kohti päivää se sattuu ja onko kyseessä yksittäinen vai tuplatunti. Varsinaisia välitunteja ei näyttäisi olevan, mutta aamuvoimistelun (9.30-10.20) lisäksi päivään kuuluu kaksi viiden minuutin kasvojumppaa, jolloin keskusradiosta tulee musiikin kera ohjeet silmien ympärysten ja päänahan hieromiseen. Yllättävän virkistävää opettajallekin.

Suomalaisen koulun holhoamismentaliteettiin tottuneena oli suuri järkytys se, kun tunnin loputtua lähdimme apuopettajan kanssa vain kävelemään luokasta ja jätimme oppilaat sinne omin nokkinensa. Ketään ei ajeta ulos, mitään valvontaa ei tuntien ulkopuolella tunnu olevan ja kaikki toimii kuitenkin ihan sujuvasti. Lapsiin luotetaan tai sitten he ovat vain oppineet olemaan siististi ilman, että koko ajan tarvitsee holhota. Ei voi siis mitenkään toimia Suomessa, eihän.

Alkutunnelmat

Nyt seitsemän pidetyn tunnin jälkeen olo tuntuu luokkahuoneessa kumman kotoisalta. Oppilaita on paljon ja kieli on monella hakusessa, mutta pääasiallisesti tuntuma on hyvin samanlainen kuin aikaisemmin. Vauhtia nuorilla on välistä enemmän kuin järkeä ja opetettavat aiheet eivät ole aina sieltä kaikkein mielenkiintoisimmasta päästä, joten opettajan tehtävä on saada oppilaat motivoitua.

Kielikynnys vaikuttaa tietysti jonkin verran, mutta apuopettajan ja parempien oppilaiden tulkkaamisella asia saadaan aina selvitettyä siihen hoksaamisvaiheeseen, joka on osalle aina hankala kielestä riippumatta. Puhe on kuitenkin vain yksi osa tiedon välittämistä, joten paljon saa perille esittelemällä asioita ja tarvittaessa hieman näytelläänkin.

Kuva 3. Tiedeluokka Chenjinglun Experimental-koulussa.

Kakkoskoulussani (Chenjinglun Experimental School) on tiedeluokka jo käytössä ja pääkoulullakin sellainen on jo melkein valmiina, mutta odottaa vain valtion tarkistusta. Saa nähdä kauanko siihen menee. Siihen asti iso osa tunneista pidetään jokaisen luokan omassa kotiluokassa, jonka voisi sijoittaa suurimpaan osaan suomalaisia peruskouluja ilman, että kukaan huomaisi mitään. No, ehkä tekstit seinillä olevissa julisteissa ja oppilastöissä kertoisivat mistä on kyse, mutta muuten suurta eroa ei ole.

Kulttuureissa voi paljonkin olla eroja, mutta oppiminen ja opettaminen näyttäisivät ainakin alkuvaikutelman perusteella olevan yhteistä kaikille.