Kiinalaisia omituisuuksia

Tässä lista asioista, jotka vaativat vielä totuttelua.

  • Asuintaloni käytävässä valot toimivat äänitunnistimella, ei siis liiketunnistimella. Jos hiippailet hiljaa kotiin, niin käytävä pysyy pimeänä. Parempi siis kolistella reilusti ja herätellä naapurit samalla.
  • Julkisissa rakennuksissa on ihan helvetin kuuma. Paikallisen ostoskeskuksen kolmannessa kerroksessa, joka on ruokaosasto, on aina lähes kolmekymmentä astetta ja paikalliset kävelevät kaikessa rauhassa takki päällä samaan aikaan, kun meikäläinen kulkee hiki hatussa.
  • Ostoskeskusten kärryt ovat huonokuntoisia noin yleisesti ottaen. Jos joku pyörä ei laahaa maata tai muuten osoita kummalliseen suuntaan, niin se sitten hankaa runkoa vasten ja kerää siihen sähköä, joka sitten purkautuu tasaisin väliajoin sähköiskuna työntäjään. Pysyypähän hereillä.
  • Kouluruokailussa ei ole mitään juomista tarjolla. Joten jos haluaa juoda jotain, niin kannattaa käydä ennen ruokailua täyttämässä vesipullonsa juomavesihuoneessa ja ottaa se mukaan. Ja tulinen ruoka on myös tulista, ainakin minulle.
  • Koulun vessat ovat sitä perinteistä 'reikä maassa'-tyyppiä ja vessapaperi on vessan ulkopuolella, joten jos hätä iskee, niin pitää muistaa ottaa paperi mukaan. Reiällä on ikävä ilman sitä. Onneksi oma kämppä on kadun toisella puolella, niin olen vielä tyytynyt perinteiseen pönttöilyyn.
  • Kaupoissa, jos ostaa jotain erikoista, pitää ensin mennä kassalle maksamaan tavara ennen kuin voi hakea sen alkuperäiseltä myyjältä. Samalla saa sitten nipun papereita, joista suurin piirtein jokainen vastaantulija ottaa yhden, kun tarkistaa onko tavara jo maksettu.
  • Isoilla ja pienillä kirjaimilla on eroa. Olen yrittänyt parin viikon ajan saada paikallista pankkikorttiani rekisteröityä paikallisiin palveluihin ja kun lopulta kävin pankista kysymässä apua, niin selvisi, että se pitää kirjoittaa kokonaan isoilla. PERKELE!
Nuo tulivat mieleen näin lyhyellä varoitusajalla.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lähtö Kiinaan

Kuva
Taustaa Keski-iän kriisiin kuuluu tyypillisesti elintapojen radikaali muuttuminen, mutta omalta osaltani olin suhteellisen tyytyväinen siihen mitä tein eli opettamiseen. Tosin hommien löytäminen tuntui olevan kiven takana ja siksi viime syksynä vastasin työpaikkailmoitukseen, jossa haettiin STEM-opettajaa (Science, Technology, Engineering and Mathematics) Pekingiin. Talven aikaan käytiin useampaankin kertaan keskusteluja siihen suuntaan, mutta keväällä sain kuulla ettei minua oltu valittu yhteenkään tarjolla olevaan kouluun. Kesä kului kaikessa rauhassa eikä uusia työmahdollisuuksia auennut mistään, joten aloin valmistautumaan jälleen harrastusten parissa kuluvaan talveen, kun sain sähköpostia Pekingistä. Heille oli auennut uusi paikka ja jos olisin vielä kiinnostunut ja vapaana, niin he haluaisivat minut sinne. En tiedä monesko olin listalla, mutta päivän pohtimisen jälkeen totesin, että tällaista mahdollisuutta tuskin tulee toiste ja samalla voisi sitten kokeilla miltä elämä t...
Lue lisää

Erilainen talvi

Kuva
Nuorempana itä-Suomessa ennätin tottua ns. oikeaan talveen eli lunta oli kunnolla ja usein myös pakkastakin riittävästi. Opiskelujen ja töiden mukana muutin pari kertaa etelään päin ja lähemmäksi merta. Samalla talvet muuttuivat leudommiksi ja sohjoonkin ennätti tottua. Nyt talvi täällä Pekingissä on ollut sitten uudenlainen kokemus. Toisin kuin Suomessa, jossa sää voi vaihdella huomattavastikin, niin viimeisen kahden kuukauden aikana sää on ollut joka päivä lähes samanlainen. Päivällä on tyypillisesti muutama aste lämmintä ja yöllä ollaan sitten pakkasella. Kylminä päivinä pysytään pakkasen puolella koko ajan, mutta ero ei ole suuri verrattuna lämpimään päivään. Kokonaisuudessaan pysytään kuitenkin selvästi miinuksen puolella ja tämän huomasi myös lähipuistossa, jossa lampi oli jäässä. Lampi lähipuistossa Suurimmat erot päivien välillä ovat tuulen määrässä ja suunnassa. Aurinko on paistanut suurimman osan ajasta ja viimeksi on satanut marraskuun alussa. Tänä iltana...
Lue lisää

Liikenteen seassa

Ensimmäinen työviikko on takana ja olen käynyt kolmella eri koululla seuraamassa muiden opettajien STEM-tunteja. Samalla olen päässyt tutustumaan paremmin paikalliseen liikennekulttuuriin. Romurallikuskien kaupunki Ensimmäinen tutustuminen paikalliseen liikenteeseen tuli lentokentältä tullessani taksin takapenkillä. Turvavyö oli normaalissa paikassa, mutta kiinnitysosaa ei löytynyt vaan se oli jossain penkin alla. Suuremmin tätä turvaa ei jäänyt kaipaamaan, koska valtaosan ajasta matkavauhti oli rauhallista. Ensimmäistä ramppia lähestyttäessä alkoi kuitenkin epäilyttämään, kun samalle kaistalle tunki autoja kolme rinnakkain. Kaistat ovat tässä kaupungissa selvästi ohjeellisia. Kuljettajat seilaavat vasemmalta oikealla oman mielensä mukaan ja tien reunoja voi käyttää jonon ohittamiseen. Jollakin telepatialla sitten risteykseen tullessa sovitaan ajojärjestys ja matka jatkuu ilman kolhuja. Turvaväli on se perinteinen sunnuntaihesari, joten jos joutuisin istumaan etupenkillä, ni...
Lue lisää